yhteiskunta on pullollaan luottamustehtäviä ja harjoittelijoita. keneen voi luottaa ja miksi? onko liian helppoa nykyisin nojata kertaantuviin seurapiireihin suosittelijoineen ja sukulaisuussuhteineen. entäs samasta tiedosta tai kokemuksesta kumpuaviin liittoihin. miksi yleensä pitäisi luottaa jos tieto pysyy pyyhkäisevän pienessä sirussa? mitä merkitystä inhimillisyydellä voi olla jos sitä voi testata sovittuna aikana? miksi testaamme, kertaamme, opimme? miksi emme vain tiedosta, luota itseemme, tunne toisiamme ja välitä elämästä. ei ole oikeaa protokollaa kun suunta on tuntematon.